Käyttöjärjestelmän asennus

Käyttöjärjestelmän asennus ei ole ihan näin mystistä

Käyttöjärjestelmän asennus on ennen ollut erittäin monimutkainen prosessi. Muinaisista tekstipohjaisista käyttöliittymistä on kuitenkin nykyään päästy eroon, ja graafisten liittymien kanssa asennus onkin suhteellisen helppo prosessi. Käyttöjärjestelmän asennuksen suurin haaste nykyään on enemmän asennusmedian hankintaan liittyvää kuin itse asentamiseen liittyvää suurelti automatisoitujen asennusohjelmien vuoksi. Asentamisessa suurin osa ajasta menee nykyisin vain odotteluun, eikä käyttäjän tarvitse juurikaan valita mitään tai tehdä mitään manuaalisesti. Tämä pätee Windows-järjestelmissä. Linux-pohjaisten järjestelmien kanssa asennusohjelmia on useanlaisia, ja niiden automaation taso vaihtelee aivan tekstipohjaisesta Arch-Linuxista täyden palvelun Ubuntuun tai Linux Minttiin, joiden asentaminen on erittäin samanlaista kuin Windows- järjestelmissäkin. Asennusta ei nykyisellään joudu edes itse tekemään, jos koneen ostaa pakettina kaupasta, vaan se on esiasennettu.

Käyttöjärjestelmän asennuksen päävaiheet

Käyttöjärjestelmän asennus aloitetaan yleensä hankkimalla oikeanlainen asennusmedia. Asennusmedia on mikä tahansa tallennusväline, jolta tietokone voidaan käynnistää asennusohjelmaan. Ennen nämä olivat korppuja ja cd-levyjä, nykyisin yhä kasvavissa määrin USB-muistitikkuja. Asennusmedia on Windowsin tapauksessa saatavilla Windows 10 järjestelmälle Microsoftin asennusmedialuontityökalusta. Vanhempien järjestelmien kanssa käytetään yleensä levykuvaa. Linuxin tapauksessa käytetään useimmiten levykuvaa, mutta muitakin ratkaisuja on olemassa. Kun asennusmedia on saatu hankittua ja tietokone on käynnistetty siltä, voidaan aloittaa itse asentaminen. Asennusohjelma kysyy yleensä ensin kielen ja näppäimistöasettelun, sen jälkeen halutun asennustyypin, eli valinta tehdään eri versioiden välillä ja 32- ja 64-bittisen välillä. Näiden valintojen jälkeen asennusohjelma kysyy asennuspaikkaa. Tämä on usein saatavilla sekä yksinkertaisena ja edistyneenä versiona. Yksinkertainen versio etsii parhaan paikan.

Monimutkaisempi versio asennussijainnin valitsimesta antaa käyttäjän osioida taltioita uudelleen ja valita niistä mielensä mukaisesti. Edistyneempää työkalua ei tarvitse käyttää, mikäli järjestelmässä ei käytetä kuin yhtä osiota. Kun asennussijainti on valittu, itse käyttöjärjestelmän asennus alkaa automaattisesti. Automaattista toimintoa tarvitsee harvemmin erikseen valvoa tai mitään muutakaan. Tietokone asentaa järjestelmää ja sammuttaa ja käynnistää itsensä uudelleen useita kertoja, kunnes prosessi on valmis ja käyttöjärjestelmän käyttö voidaan aloittaa. Itse käyttöjärjestelmä kysyy yleensä vielä joitakin asioita, kuten Microsoft-tiliä tai muuta vastaavaa, jotta järjestelmän käyttöönotto olisi mahdollisimman sulavaa ja mutkatonta. Asennuksen viimeiseksi vaiheeksi jää antaa järjestelmän tehdä vielä muutamia valmistelevia toimia ja asentaa päivityksiä, joiden jälkeen asennus on loppuun suoritettu.

Asennusmedian hankkiminen voi osoittautua haasteeksi

Käyttöjärjestelmän asennuksen kannalta kriittistä on ensimmäiseksi löytää halutunlainen asennusmedia. Asennusmedian valmistaminen on usein vaikeampaa kuin itse asennuksen suorittaminen, sillä vaihtoehtoja on valtavasti ja eri tapoja toimittaa media kohdekoneeseen on useita. Asennusmedialla tarkoitetaan järjestelmän asennusohjelmaa ja asennukseen tarvittavia tiedostoja sisältävää pakettia, joka laitetaan halutulle tallennusvälineelle. Tämä tehtiin ennen polttamalla levykuva levylle. Nykyisin tähänkin tehtävään on erilaisia työkaluja, jotka tekevät asennusmedian luomisen paljon helpommaksi. Tyypillisin esimerkki on Windowsin asennusmedianluontityökalu, jolla voidaan ladata ja luoda haluttu asennusmedia automaattisesti joko levylle tai muistitikulle. Nämä työkalut helpottavat median luomista varsinkin sen takia, että käynnistyskelpoisen levyn luominen oli ennen paljon monimutkaisempaa. USB-tikulle median luominen on uusi ilmiö, ja sitä ei juurikaan tehty ennen siihen soveltuvia työkaluja.

Nykyisin paras tallennusväline asennusmedialle on muistitikku, sillä tikkua voidaan käyttää käyttöjärjestelmän asennuksen jälkeen tavallisena tikkuna, jos huvittaa. Nykyisissä tietokoneissa ei myöskään ole optista asemaa läheskään aina, vaan se on jätetty pois tilan säästämiseksi. Linux-järjestelmien asennusmedian luominen on hyvin samanlaista Windowsiin verrattuna, ja asennusmedian luomiseen onkin usein saatavilla vastaava työkalu, jolla homma helpottuu entisestään. Medianluomistyökalut yleensä toimivat siten, että valitaan haluttu järjestelmäversio ja haluttu tallennusväline, ja sitten työkalu luo median automaattisesti ladattuaan tarvittavat tiedostot. Tämän jälkeen asennusmedia on käyttövalmis ja asennus voidaan aloittaa.

Käyttöjärjestelmän asennus ei ole mahdoton tehtävä

Käyttöjärjestelmän asennus ei loppujen lopuksi ole mitään rakettitiedettä, vaan enemmänkin suoraviivaista toimintaa, jossa automaatio hoitaa suuren osan työstä. Vaikeinta on löytää oikea asennusmedia ja siirtää se tallennusvälineelle onnistuneesti. Toinen mahdollinen ongelma on käynnistyslevyn valinta, joka tehdään tietokoneen biosissa. Useimmiten käynnistyslevyistä ensimmäinen on joko optinen asema tai usb, jolloin muutoksia ei tarvita. Näiden kahden mahdollisen ongelmakohdan jälkeen käyttöön saadaan käyttäjäystävällinen graafinen käyttöliittymä. Ongelmia ei enää yleensä esiinny, mikäli kovalevyn taltiot ovat sopivat. Yleensä taltioita on vain yksi, kun puhutaan tavallisesta kotikoneesta, joten sekään ei ole ongelma. Kun käyttöjärjestelmän asennus saadaan vaiheeseen, jossa automatiikka ottaa vallan, voidaan huokaista helpotuksesta ja katsella etenemistä. Asennuksen jälkeen on syytä muistaa antaa järjestelmän ladata mahdolliset päivitykset ja suorittaa muut tarpeelliset aloitustoimet.